Viel' kerran mä nostan mun verisen pääni ja raivoan taivaisiin
viel' kerran mä kiroan taivaiset vallat ja suon niille Helvetin
Ruhjottu, raiskattu, verinen ruumiini on jätetty mätänemään
kohtaan katseen mä Tuonelan Herran porteilla Helvetin
Silmät nuo tappavat nään, mä, Kuoleman Enkelin
Nuo kuolaavat Helvetinkoirat raastavat sieluni...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mä kaaduin miekka sydämmessäin
Tunsin tuskaa suloista kun maailma hiipui pois
jouduin nöyrtymään mä eessä julman kohtalon
Pimeys peitti valon mielessäni mun
Miekka sydämessäni kentille nyt jäin
Portit Helvetin eessäin aukeni
Tulisen meren rannat ovat kotini ja ikuisuuteni