Nattfog - Mieleni Mustissa Merissä

Syvälle syövereihin mieleni mustiin meriin, vajoan alle aaltojen.
Aallot kärsimysten, tuskan ja tukahdetun vihan,
saa minut taas peitellä uniin syviin niin ahdistaviin.

Alle murheitten jään taas, alas vajoan.
Täältä kotini löydän, kolkon temppelini.

Alla mustien aaltojen.

Nyt routaa kylmän kauden, pakkasia talviöiden
Saapuvan odotan luokseni, minun tyyssijassani vihan syvän, tunnen liekin palon.

Ylläni lyövät aallot, kosketus kylmä talven,
kesyttää ne jäädyttäen muureiksi temppelini. Ikiaikaisen tyyssijani.

Tänne kuulun, tänne jään.
Alle jäitten ikuisten.

Herraksi temppelini, herraksi itselleni.
Ikuisesti haudattuna mieleni mustiin meriin.