Saattue - Häpeän Linnut

Saalis syntinen,
Vallan käärmeen vaistoaa
Vainuaa tuon heikkouden
Himoansa seuraten
Taipuu tahtoon lihan ja maan
Kietoo syliin kaivaten
Lohtua hän tahdo ei
Nautinnon saa hurmeisen

Kaukana uinuvat häpeän linnut
Ne saattaa sun matkalle ajatusten lähteille
Valtaasi, taakkaasi koskea en saa
Poissa on silmistä väri kauneuden

Viaton ja suruton oli tytön maailma
Kunnes toisen totuuden löysi sinusta

Avunhuuto vaimea, sitä isäsi kuule ei Tartuit käteen tuon pelastajan,
Käärmeen julman salakavalan
Tunnet loisen ihollasi imeytyvän pyhimpään
Lamaantunut enkeli
Kasvot häpäistynä nauttien

Kuuletko jo tuon siipien havinan
Pelkäätkö taivaasi punertuvan yllä hautasi
Syyllisyys, inho, tunteet intohimon on
Kaukana uinuvat linnut häpeän

Altani saa vaikka vajota maa
En nöyrtyä voi ja lähteä pois
Seuraa minua!
Altani saa vaikka vajota maa
En kivusta sun välittää saa
Seuraa minua!